Leena Lähdesmäki, valokuvanäyttely, Galleriapuoti Aistinjyvä, Kauttuan Ruukinpuisto

Galleriapuoti Aistinjyvä

Galleriapuoti Aistinjyvä kiittää kuluneista vuosista sulkiessaan ovensa Kauttuan Ruukinpuistossa.

Ruukinpuisto – menetetty mahdollisuus?

Kun kesällä 2014 avasin ratasvajaan pop up-myymäläni, olin innostunut ja koin yhden unelmani toteutuvan. Upea ruukkimiljöö yhdistettynä taiteeseen, kädentaitoihin ja tapahtumiin, sekä ajatus siitä, että alueen kävijät saavat sitä kautta kokea unohtumattomia elämyksiä, sai minut tuntemaan ylpeyttä siitä, että saan pienenä toimijana olla mukana kehittämässä Ruukinpuistoa. Ja ehdottomasti siitä, että meillä Eurassa on näin upea alue – oma maailmansa, uskomaton potentiaali, mikä nyt uhkaa jäädä unohduksiin.

Ensimmäisestä toimijoiden palaverista lähtien peräänkuulutin yhdessä tekemisen tärkeyttä, hyvää asiakaspalvelua ja kiitoksen, sekä kannustuksen merkitystä. Näiden vuosien aikana en ole oppinut ymmärtämään, miksei hyödynnetä kaikkien osaamista, miksei oteta kaikkia toimijoita huomioon, ideoida yhdessä ja sitä kautta saada alueesta kehittymiskykyinen, innostava konsepti. Yhdessä tekemisellä olisi niin valtava voima ja tällaisen alueen kehittäminen olisi tuonut kunnallemme elinvoimaa.

Aina pitäisi osata asettua matkailijan kenkiin. Nykypäivän matkailija on hyvin laatutietoinen ja asiakaspalvelun taso on suuressa roolissa. Virheitä tai puutteita on kaikilla, mutta hyvällä palvelulla ne saa usein anteeksi. Pienillä sanoilla ja teoilla on hyvin suuri merkitys. Itse en ymmärrä sitä, miksei oman palvelun lisäksi voida kertoa, mitä muuta alueelta, tai vaikka vähän kauempaakin löytyy. Miksei ymmärretä, että jakamalla tietoa, se vaikuttaa kaikkiin toimijoihin/kuntaan positiivisesti.  Se ei ota, vaan se antaa.

Kirjoitin useita asiakkailta saatuja palautekoosteita, sekä kehittämisehdotuksia. Vuodesta toiseen vakuutettiin, että kaikki on hyvin, vaikka totuus on se, että aina on kehitettävää. On osattava ottaa opiksi palautteesta, vaikka se antamishetkellä tuntuisikin pahalle. Positiivinen palaute ja sen jakaminen kaikkien toimijoiden kesken on myös hyvin tärkeää.

Kuuden vuoden aikana näin kuinka pikkuhiljaa kävijämäärät lisääntyivät alueella. Kuinka suurin osa kävijöistä ihastui lähes tuntemattomaan ruukkialueeseen, kuinka vuosien kuluessa yhä enemmän matkailijoita löysi Ruukinpuistoon puskaradion kautta. Mitä siis ensi kesällä on tarjottavaa? Kuinka moni matkailija pettyy tullessaan alueelle, jossa ei ehkä olekaan palveluita? Itse en enää aio järjestää tapahtumia, enkä näyttelyitä ja Galleriapuodin ovi pysyy kiinni. Tämä kirjoitus kertoo osan syistä, miksi olen päätynyt tähän ratkaisuun.

Kunta tuntuu unohtaneen alueen kokonaan. Elokuun Aalto-viikko on ajatuksena aivan mahtava, mutta en ymmärrä, miksei mukaan ideointiin oteta muitakin toimijoita. Miksi ollaan niin kapeakatseisia? Uskon, että Alvar Aaltokin inspiroitui upeasta ruukkimiljööstä ja halusi nimenomaan säilyttää alueen kerroksellisuuden, mikä on alueen arkkitehtuurin voimavara, eikä toinen toistaan poissulkevia.

Olen iloinen kohtaamisistani ihanien matkailijoiden, asiakkaiden, taiteilijoiden, tapahtumamyyjien, sekä ohjelmajärjestäjien kanssa. Jokaisen heistä saamiseksi Ruukinpuistoon olen tehnyt valtavasti työtä, ilmaista työtä. Kuten virheellisesti on annettu ymmärtää, ei meillä tänne ole ollut mitään tunkua. Kyllä jonkun on aina täytynyt esim. taiteilijoita tänne pyytää, auttaa näyttelyjärjestelyissä, sekä ohjeistaa. Ja ennen kaikkea toivottaa tervetulleeksi, sekä kiittää, mikä mielestäni olisi kuulunut ensisijaisesti kunnan Kulttuuritoimelle.

Yksi kohokohdistani on ollut idolini Meeri Koutaniemen tapaaminen ja hänen näyttelynsä saaminen Galleriapuotiini. Moni kysyi, miten olin saanut Meerin tänne ja vastaus on yksinkertainen: kysymällä. Mitään ei saa, ellei tee sen eteen jotain. Jos asenne on se, että taiteilijoita ei kannata kysyä, koska on kuitenkin niin hiljaista, on aivan nurinkurinen. Silloinhan juuri on tarjottava nähtävää ja hyvää palvelua.

Olen ylpeä järjestämistäni tapahtumista; Tallinmäen kesätorista, Joulumarkkinoista, sekä Ruukinpuiston Taidelauantaista. Niissä tunnelma on aina ollut äärimmäisen ihana. Olen myös rakastanut vanhan vilja-aitan kunnostamista Galleriapuodiksi, avaamalla kauan kiinni olleen rakennuksen oven ja luomalla matkailijoille elämyksiä. Pienikin kiitos on riittänyt minulle palkaksi, sekä iloiset kävijät, joille olen saanut kertoa kaikesta mitä alueella on nähtävää. On ollut vahvuus nähdä alue kokonaisuutena, ilman kateutta ja negatiivisuutta.

Mutta, kun vuodesta toiseen takoo päätään seinään, se turhauttaa. Kun mitään muutosta ei tapahdu, ei suostuta kehittymään, eikä tekemään yhdessä, se turhauttaa. Kun suoraan sanottuna lyödään kapuloita rattaisiin, ne tulevat liian raskaiksi vetää. Kun ei saa tukea, eikä kiitosta, se saa miettimään, miksi edes yrittää. Eikä kyse ole rahasta, vaan siitä, että alueen toimijana olisin tiennyt, että kunta ja kulttuuritoimi olisi ollut henkisenä tukena, taustalla. Jakaen tietoa, kiittäen tai edes kysyen, miten kesä on mennyt. Mikäli yhteistyö kaikkien toimijoiden ja kunnan kanssa olisi ollut innostavaa, yhteen hiileen puhaltamista, se olisi omalta tärkeältä osaltaan auttanut jaksamisessa.

Kiitos teille, jotka olette olleet tukenani Ruukinpuiston unelmani rakentamisessa.

Elämä on unelmia ja niiden toteuttamista

Kirsi Järvinen
Galleriapuoti Aistinjyvä

Kuva: Leena Lähdesmäki